Monivuotinen haave saattaa sittenkin toteutua! Jo lapsena haaveilin kesäkahvilan perustamisesta Kymijoen rannalla erääseen tiettyyn venevajaan, ja nyt täällä maalla asuessa vanha haave on kytenyt monta vuotta. Kesällä tästä meidän ohi hurauttaa välillä kymmeniä motoristeja päivässä ja kesäasukkaita on vaikka kuinka, mutta viehättävä kahvila puuttuu. Kylän ansiokkaassa monitoimipostissa on ihan mukiinmenevä pieni kahvilatila, ja toki täältä löytyy myös pizzeriabaari, mutta niihin molempiin on meiltä n. seitsemän kilometriä, ja meillä on suunnitelmissa hiukkasen toisentyyppinen liike.
Ensimmäinen askel oli päättää, mihin kuppila tulisi. Navettarakennus olisi aivan mahtava ja tilava ja tunnelmallinen, ylisillä olisi täydellinen tila tällaiselle toiminnalle. Se on kuitenkin onnettoman täynnä kaikenlaista roinaa, jota ei takuulla saada sieltä pois vielä vuosikausiin. Ja mikä ratkaisevinta, ylisten lattia on lähes romahtamispisteessä, ja sen korjaus tuntuu liian isolta hommalta tähän väliin.
Onneksi meillä on vanha sikala/kanala, joka on lähes yhtä täydellinen! Toki sekin vaatii aika rajuja toimenpiteitä, mutta siitä saa kelpoisan pienemmällä vaivalla. Tilan ainoa ongelma on sen mataluus, mutta jos 185-senttinen mieheni on sitä mieltä, että korkeus on ok, niin varmaan se sitten on.
Jos kuitenkin käy ilmi, ettei kanalaan voi kahvilaa tehdä, jäljellä on vielä kuivuri. Sen ominaisuuksiin olen tutustunut vähiten, koska ostimme vasta äskettäin naapuritontin jolla se sijaitsee. Lupaavalta sekin kuitenkin vaikuttaa, ja se on tiloista ainoa, jonka lattialle ei tarvitsisi tehdä mitään.
Kanalan puuseinät on maalattu punamullalla pari vuotta sitten. Betoniseinä pitäisi tietysti vielä maalata valkoiseksi. Ikkunoissa on nyt kanaverkkoa ja vaneria suojaamassa lasia lumilingon ampumalta lumelta, mutta nehän on helppo poistaa kesäksi. Toisessa päässä on autotalli. Seinustalla oleva ruusupensas on kesällä oikein kaunis, ja rakennuksen päädyssä on komea malva- ja mansikkapenkki. Ukonhattukin siihen laitettiin viime kesänä, saa nähdä miten se viihtyy.
Aika kutsuva ovi, jos minulta kysytään. Portaana oleva puolikas myllynkivi pitäisi varmaankin suoristaa.
Takapuolelle saisi kivan terassin. Tästä ideasta kiitän Ninaa! Terassi myös näkyisi pitkälle Orimattilan suuntaan, eli sekin toimisi houkuttimena. Ruusuja, iiriksiä ja kulleroita voisi sitten ihailla sumppia ryystäessään.
Sisäpuoli näyttää haastavammalta kuin on. Tyhjiä puulaatikoita, kesärenkaita, appivanhempien jemmaamat vanhat keittiön kaapinovet, nipussa oleva rakennusteline ynnä muuta. Kaikki mahtuvat varmasti navettaan kaiken muun kaman joukkoon. Kuvassa näkyy myös kiinteä ruokintakaukalo... Lattia pitää muutenkin täryttää palasiksi ja valaa uudestaan, eli kaukalo tuskin tuottaa ongelmaa.
Synkkää ja pimeää, koska tavaravuori on ikkunoiden edessä. Takana näkyy vanhan kanakopin kehykset. Ne on helppo poistaa. Katto täytyy todennäköisesti tukea varmuuden vuoksi parilla palkilla. Onneksi mies on täysillä projektissa mukana. ;) "Kato rustiikkiset palkithan tekee siitä vaan tunnelmallisemman!"
Sieltä se ikkuna pilkistää.
Näkymä terassille... Polttopuut kuluvat varmasti viimeistään ensi talvena, ja sitten niiden tilalla näkymänä onkin kaunis koivikko ja sen takana levollinen peltomaisema.
Vanha kuivuri on kakkosvaihtoehto. Kuivuri on ollut naapureilla vuokralla, ja he ovat tätä käyttäneet ihan kuivurina vielä viime syksynä, mutta enää tarvetta ei kuulemma ole. Ainoa ongelma tässä on se, että kuivurille ei näe kotitalolta, eli siellä pitäisi olla tauotta päivystämässä. Jos kahvila olisi sikalassa, meidän keittiön ja tuvan ikkunasta näkisi heti, jos joku kaartaisi pihaan.
Kyllä tästäkin varmasti maalilla ja muulla pienellä laitolla saataisiin ihan nätti.
Sisällä olisi jo valmiina niitä "rustiikkisia" palkkeja. :D Siellä on myös naapurin koneita, tämä taitaa olla nostin, mutta nämäkin lähtevät jossakin vaiheessa pois. Ei tarvitisi itse tyhjentää mitään.
Näkymää kuivurin ovelta. Mukavasti tilaa sekä pienelle parkkipaikalle että muutamalle pöydälle. Puskia pitäisi vähän raivata. Tie kulkee siis tuossa koivujen ja keltaisen pikkumökin välissä. Orimattilan keskusta on oikealla, Ratula vasemmalla.
Tänään sain viimein aikaiseksi soittaa kunnan terveystarkastajalle ja kysyä, millaisia vaatimuksia tämäntyyppisen kahvilan tulisi täyttää. Olen lykännyt puhelua siinä pelossa, että unelmalle tulee ruma loppu mahdottomien vaatimuksien takia. Mutta rouva oli ihanan kannustava, ja nyt on energinen ja hyvä mieli tässä päässä. Uskon lujasti, että tästä vielä tulee jotakin, ja siksi uskallan aloittaa blogin pelkäämättä, että sille tulee nolo loppu!
